Fanta puoli vuotta

Vielä vähän aikaa sitten se oli tällainen...

Ja tänään se oli tällainen...

Fanta täytti tänään puoli vuotta. Toivotamme onnea myös yhdeksälle muulle pikkutäplälle, niin ja iskälle ja äiskälle tietty! Palaan toivottavasti pian blogin pariin, kuulumisia olisi kerrottavana vaikka kuinka.

Fanta 4kk

Tällainen on neljä kuukautta vanha Fanta:

• Painaa 14,5 kilogrammaa
• Eläinlääkärissä pelkää hampaiden katsomista mutta ei huomaa piikkiä.
• Tiputti ensimmäisen maitohampaansa 1.2. Leikkiessä huomasin jonkun pienen kilahtavan lattialle ja pikkiriikkinen etuhammashan se oli!

Pystyy hyppäämään 70cm korkean pentuaitauksen aidan yli lähes tasajalkaa. Todistettu lauantaina pentutreffeillä! :D

Osaa istua, mennä maahan, antaa high fiven ja "kuolla".

• Katselee usein ikkunasta pihalle tai peilistä itseään.
• Ei ole rikkonut yksinollessaan mitään muuta kuin repinyt papereita.

• Laittaa otsan kurttuun kun tutkii jotain.
• On sisäsiisti satunnaisia vahinkoja lukuunottamatta.

• Kiipeää mielellään treenikassin päälle syömään luita (tai yrittää piilottaa luun kassin alle).
• Hassu ihana tenava. :)

Lumilenkkejä

Pitkään jatkuneen nollakelin jälkeen saatiin tännekin vähän pakkasta ja olen uskaltautunut jäälle Fantan kanssa. Ei olla asuttu puoltakaan vuotta vielä tässä Pyhäjärven läheisyydessä, joten oon vähän arkaillut jäälle menemisen kanssa kun en paikkoja tunne. Ratinaan päin mennessä on varmaan tälläkin hetkellä sulia kohtia, virtaus on niin kova. Mutta Härmälän suunnalla oon kulkenut rannan myötäisesti.

Syy miksi ollaan ahkerasti jäällä tarpomassa käyty, on se että uskallan pitää Fantaa irti siellä. Muutenhan tässä on sen verran vilkasta niin kevyen liikenteen kuin moottoriajoneuvojen suhteen, ettei viitsi riskeerata. Toistaiseksi lenkit jäällä on sujuneet tosi hyvin ja Fanta pysyy kivasti lähettyvillä samalla spurttaillen tutkimaan ympäristöä. Luoksetulokin sujuu, ainakin vähäisessä häiriössä. Vielä ei olla kohdattu muita koiria lähietäisyydeltä lenkkien aikana.

Täältä tullaan yli esteiden!

Ei noissa maisemissakaan vikaa ole, säässä vaan.

Lepattavat korvat kuuluu asiaan

Toivottavasti talvi pysyisi vielä hetken aikaa, tosin en panisi pahakseni jos aurinkokin välillä näyttäytyisi. Kirkkaat pakkaspäivät, missä olette?

Sisaruksia moikkaamassa

Fanta on saanut nauttia menneellä viikolla sisarustensa seurasta peräti kahteen otteeseen. Bea-sisko nähtiin ekaa kertaa keskiviikkona Muppetin pentupiirissä. Yhdistelmästä syntyikin niin hyvät leikit, että meinasi aitaus käydä vähän pieneksi, vaikka Muppetissa onkin ylivoimaisesti isoimmat tilat pennuilla temmeltää. Dalmismaiseen tapaan pennut eivät edes tuntuneet huomaavan, vaikka yhtenään aitaan kolisivatkin. Siinä käy sisätila äkkiä ahtaaksi, kun tällainen juoksemista rakastava pöhköpää innostuu leikkimään. Todettu on, ja monta kertaa. Loppujen lopuksi kummallakin oli kieli pitkällä ja askel rento, ja kotona lepäiltiin loppuilta rauhallisena.

Lauantaina oli treffit sovittu yhdessä Bean ja omistajiensa sekä pentujen kasvattajien kanssa. Kasvattajien mukana tuli heidän luonaan asustava Bondi-veli. Kolmikko sai leikkiä ensin pihalla vapaana, josta siirryttiin melko pian sisätiloihin kylmän viiman takia. Väsyttämistaktiikka ulkona ei selvästikään toiminut, koska näissä koirissa on ominaisuutena pikalaturi. Hetki hiljaa ja taas jaksaa riehua. Sisällä meno jatkui edelleen vilkkaana.

Päästäkää pois, meidät on teljetty tänne.

Fanta, Bea ja Bondi

Leikkimisen, rapsuttelun ja kuulumisten vaihtamisen lisäksi otettiin vähän seisotuskuvia jokaisesta erikseen. Bea ja Bondi ovat menossa näyttelyyn tulevan kevään aikana. Fanta saa tyytyä mätsäreihin värivirheen takia. En ole vielä opettanut sille seisomistakaan, mutta varmaan täytyy alkaa treenaamaan. Joku match show olisi kiva käydä kokeilemassa.

Näin nätisti me ollaan kun on herkkua tulossa.

Fanta oppi tapaamisen aikana myös sanomaan kovan sanan innokkaalle Bondille. Se on muutenkin rohkaistunut hirveästi muiden koirien ja ihmisten suhteen. Vielä pari viikkoa sitten se ei välttämättä päästänyt lähelleen tervehtimään, nyt sujuu jo paremmin. Alussa se on vähän pidättyväinen ja haluaa haistella uudet tuttavuudet rauhassa, mutta tutustumisen jälkeen voi riehua ihan täysiä. Jotkut todella innokkaat aikuiset koirat sitä vielä jännittävät, mutta luulen että ego tulee kasvamaan koon kasvamisen yhteydessä. :)

Kiva oli nähdä erityisesti kasvattajia, mutta myös koiria. Hauska vertailla koirien ulkonäön samankaltaisuutta keskenään ja vanhempiinsa. Toisaalta erojakin on paljon. Hienoja haukkuja kaikki. Toivottavasti nähdään pian uudestaan.

Kuukausi elämää yhdessä

On kulunut nyt viisi viikkoa eli reilu kuukausi, kun haettiin pikkutäplä kotiin. Toisaalta tuntuu, että aika on mennyt nopeasti, mutta toisaalta ollaan kyllä ehditty puuhailemaan ihan mieletön määrä kaikenlaisia asioita ja se kasvun ja kehittymisen määrä on jotain ihan uskomatonta. Tänään aamulla Fantan oli taas pakko päästä syliin ja sain todeta, että kyllä se iso koiranroikale on. Naapurikin totesi, että pentu kasvaa ihan silmissä, enkä voi kuin yhtyä vaikka tuossa se on koko ajan silmien alla. Varsinkin kun se rötköttää mieliasennossaan selällään sängyllä kintut mahdollisimman pitkinä eri suuntiin, pituutta ainakin riittää koivissa!

Tein pienen kuvakoosteen kännykällä otetuista kuvista, niitä on taas puhelimen muisti pullollaan. Nämä ovat jonkinlaisessa aikajärjestyksessä.

Pikkupentujen leikkikoulussa

Me aloitettiin koulu tänään! Niin ne lapset kasvaa. Saatiin pikkuveljeltä kyyti Koirakoutsiareenalle, ja Fanta matkusti ekaa kertaa auton takakontissa koiraverkon takana. Meillä on toistaiseksi niin pieni auto itsellä, ettei sinne takakonttiin mitään koiria mahdu, mutta nyt oli laina-auto käytössä. Matka meni hyvin, vaikka jonkun verran piti kaltereiden takaa piippailla harmistuneena.

Luopumisharjoittelua

Leikkikoulussa lähdettiin ihan arkitottelevaisuuden alkeista liikkeille. Harjoitellaan perustaitoja, kuten kontaktia, ja sen jälkeen pennut saavat leikkiä hieman. Heti ensimmäisenä niinkin "yksinkertainen" ja "helppo" asia kuin kontakti. Kehutaan koiraa kun se kiinnittää ohjaajaan huomiota ja palkan saa tulla hakemaan ohjaajan luota. Fantaa tietysti kiinnosti kaikki muu enemmän kuin minä, vaikka pidin mitä ihmeellisempiä ääniä. Se on niin utelias ja olisi halunnut mennä muiden koirien luo. Kävi myös ilmi, etteivät nakit olleetkaan yhtään arvostettua valuuttaa koirakoulun hallissa, vaikka ulkoillessa ne ovat hyvin kelvanneet. Onneksi oli mukana jotain vielä parempaa eli kuivattua maksaa. Ensi kerralle pitää keksiä vielä joku suurempi herkku, jolla voitetaan Fantan uteliaisuus.

Kontaktiharjoitus meni meillä välttävästi, joten sitä treenataan kotona erityisesti. Varmasti sujuu paremmin, kun aloitetaan harjoittelu vähemmässä häiriössä. Toinen harjoitus oli luopuminen, joka sujui aika mallikkaasti. Sitä me ollaan treenattukin kotona. Fantaa selvästi ihmetytti kun se ei tajunnut, pitäisikö istua vai mennä maahan namin saadakseen. Pitikin vain odottaa kiltisti. Täytyy keksiä lisää vaikeusastetta kotona tähän.

Lopuksi vielä leikittiin alaskanmalamuutti- ja staffipennun kanssa. Leikkihetki oli tosi lyhyt, joten Fanta ei ehtinyt kunnolla riehaantua, ihan hyvä. Sitten rauhoituttumisharjoituksen kautta kotiin. Nyt on tyytyväinen ja uninen koira. Kävi myös hassu juttu, kun Fanta yhtäkkiä alkoi luottaa veljeeni ja kävi ihan tuttavalliseksi koirakoulun parkkipaikalla. Ilmeisesti vieras ja vähän jännittävä paikka teki taikatempun, kun yhtäkkiä pikkuveli olikin ihan vanha tuttu ja kaveri, vaikka aiemmin on pitänyt arastella niin ettei ole edes silittelyasteelle päästy.

Leikki on lasten työtä

Fanta sai pentupiiristä ystävän, saksanpaimenkoira Mantan.

Tässä ollaan jo vähän väsyneitä puolen tunnin juoksemisen jäljiltä ja leikki vaihtui hipasta lattiapainiksi.

Niskan päälle -taktiikkaa

Nukutaan, syödään, ulkoillaan, leikitään. Tässä järjestyksessä sujuu meidän arki. Fanta nukkuu tosi hyvin yöllä. Se on harvemmin meitä herättänyt vaikka nukkuukin sängyssä meidän kanssa, lellitty lapsi. Tänä aamuna huomasin, että se on oppinut myös herätyskellon, koska koira oli ensimmäinen joka pomppasi pystyyn kellon soidessa ja alkoi avustaa herätyksessä nuolemalla isäntäväen naamoja. Heräämisellä on kiire, koska ensimmäiseksi aamulla mennään ulos hädälle. Lähes aina Fanta on kiltisti pidättänyt yön yli, joten lähtemisessä ei sovi vitkastella.

Tällä hetkellä Fanta saa ruokaa kolmesti päivässä, Brit Caren pentunappulaa ja lisäksi jauhelihaa, piimää, rahkaa tai raejuustoa. Jauheliha maistuu aina, mutta nappulat vähän vaihtelevasti. Enemmänkin saisi syödä, mutta kyllä se pakkauksessa suositeltu määrä täyttyy nytkin. Voi olla että kokeillaan jotain muuta merkkiä seuraavaksi.

Ulkona liikkumisessa meidän pentu on saanut paljon rohkeutta viimeisen viikon aikana. Aikaisemmin se on arkaillut ja palella hytissyt pihalla, mutta nyt on alkanut uteliaisuus alkanut ottaa voiton. Niin kuin olen aiemminkin kertonut, asumme vilkkaan tien varressa ja siinä tulee helposti vastaan paljon pientä pentua hätkähdyttäviä asioita yhdellä kertaa. Tällä viikolla iltapissalla Fanta alkoi jopa haastaa leikkiä ja lumikin on muuttunut pakollisesta pahasta kivaksi aineeksi, jonne voi työntää naaman ja haistella. Vieraat ihmiset ja koirat kummastuttavat edelleen. Niitä ei hihnassa tarvitsekaan mielestäni tervehtiä, mutta olisi kiva jos käskystä voitaisiin moikata puolituttuja. Siinä taas yksi treenattava asia meille. :)

Tänään oltiin taas tutustumassa muihin koiriin Muppetissa, josta kaksi ylhäällä olevaa (kännykkäkameralaatuista) kuvaa ovat peräisin. Lämmettyään koirakavereille Fanta leikkii rajustikin, mutta alkuun vähän jännittää. Varsinkin muiden pentujen haukkumista tuo kauhisteli, vähän ääniherkkä kun on. Mutta loppuvaiheessa se murisi muiden mukana painiessaan. Muppetissa on ollut kivoja ja sopivan kokoisia painikavereita. Jos tyypit ovat liian isokokoisia ja tungettelevia niin silloin Fanta ei yleensä uskaltaudu leikkimään. Liian pienille taas Fanta saattaa olla liian raju. Nyt meillä on väsynyt pentu kotona ja isäntäväen kelpaa lähteä iltajumpalle salille. :)