Fanta puoli vuotta

Vielä vähän aikaa sitten se oli tällainen...

Ja tänään se oli tällainen...

Fanta täytti tänään puoli vuotta. Toivotamme onnea myös yhdeksälle muulle pikkutäplälle, niin ja iskälle ja äiskälle tietty! Palaan toivottavasti pian blogin pariin, kuulumisia olisi kerrottavana vaikka kuinka.

Fanta 4kk

Tällainen on neljä kuukautta vanha Fanta:

• Painaa 14,5 kilogrammaa
• Eläinlääkärissä pelkää hampaiden katsomista mutta ei huomaa piikkiä.
• Tiputti ensimmäisen maitohampaansa 1.2. Leikkiessä huomasin jonkun pienen kilahtavan lattialle ja pikkiriikkinen etuhammashan se oli!

Pystyy hyppäämään 70cm korkean pentuaitauksen aidan yli lähes tasajalkaa. Todistettu lauantaina pentutreffeillä! :D

Osaa istua, mennä maahan, antaa high fiven ja "kuolla".

• Katselee usein ikkunasta pihalle tai peilistä itseään.
• Ei ole rikkonut yksinollessaan mitään muuta kuin repinyt papereita.

• Laittaa otsan kurttuun kun tutkii jotain.
• On sisäsiisti satunnaisia vahinkoja lukuunottamatta.

• Kiipeää mielellään treenikassin päälle syömään luita (tai yrittää piilottaa luun kassin alle).
• Hassu ihana tenava. :)

Lumilenkkejä

Pitkään jatkuneen nollakelin jälkeen saatiin tännekin vähän pakkasta ja olen uskaltautunut jäälle Fantan kanssa. Ei olla asuttu puoltakaan vuotta vielä tässä Pyhäjärven läheisyydessä, joten oon vähän arkaillut jäälle menemisen kanssa kun en paikkoja tunne. Ratinaan päin mennessä on varmaan tälläkin hetkellä sulia kohtia, virtaus on niin kova. Mutta Härmälän suunnalla oon kulkenut rannan myötäisesti.

Syy miksi ollaan ahkerasti jäällä tarpomassa käyty, on se että uskallan pitää Fantaa irti siellä. Muutenhan tässä on sen verran vilkasta niin kevyen liikenteen kuin moottoriajoneuvojen suhteen, ettei viitsi riskeerata. Toistaiseksi lenkit jäällä on sujuneet tosi hyvin ja Fanta pysyy kivasti lähettyvillä samalla spurttaillen tutkimaan ympäristöä. Luoksetulokin sujuu, ainakin vähäisessä häiriössä. Vielä ei olla kohdattu muita koiria lähietäisyydeltä lenkkien aikana.

Täältä tullaan yli esteiden!

Ei noissa maisemissakaan vikaa ole, säässä vaan.

Lepattavat korvat kuuluu asiaan

Toivottavasti talvi pysyisi vielä hetken aikaa, tosin en panisi pahakseni jos aurinkokin välillä näyttäytyisi. Kirkkaat pakkaspäivät, missä olette?

Sisaruksia moikkaamassa

Fanta on saanut nauttia menneellä viikolla sisarustensa seurasta peräti kahteen otteeseen. Bea-sisko nähtiin ekaa kertaa keskiviikkona Muppetin pentupiirissä. Yhdistelmästä syntyikin niin hyvät leikit, että meinasi aitaus käydä vähän pieneksi, vaikka Muppetissa onkin ylivoimaisesti isoimmat tilat pennuilla temmeltää. Dalmismaiseen tapaan pennut eivät edes tuntuneet huomaavan, vaikka yhtenään aitaan kolisivatkin. Siinä käy sisätila äkkiä ahtaaksi, kun tällainen juoksemista rakastava pöhköpää innostuu leikkimään. Todettu on, ja monta kertaa. Loppujen lopuksi kummallakin oli kieli pitkällä ja askel rento, ja kotona lepäiltiin loppuilta rauhallisena.

Lauantaina oli treffit sovittu yhdessä Bean ja omistajiensa sekä pentujen kasvattajien kanssa. Kasvattajien mukana tuli heidän luonaan asustava Bondi-veli. Kolmikko sai leikkiä ensin pihalla vapaana, josta siirryttiin melko pian sisätiloihin kylmän viiman takia. Väsyttämistaktiikka ulkona ei selvästikään toiminut, koska näissä koirissa on ominaisuutena pikalaturi. Hetki hiljaa ja taas jaksaa riehua. Sisällä meno jatkui edelleen vilkkaana.

Päästäkää pois, meidät on teljetty tänne.

Fanta, Bea ja Bondi

Leikkimisen, rapsuttelun ja kuulumisten vaihtamisen lisäksi otettiin vähän seisotuskuvia jokaisesta erikseen. Bea ja Bondi ovat menossa näyttelyyn tulevan kevään aikana. Fanta saa tyytyä mätsäreihin värivirheen takia. En ole vielä opettanut sille seisomistakaan, mutta varmaan täytyy alkaa treenaamaan. Joku match show olisi kiva käydä kokeilemassa.

Näin nätisti me ollaan kun on herkkua tulossa.

Fanta oppi tapaamisen aikana myös sanomaan kovan sanan innokkaalle Bondille. Se on muutenkin rohkaistunut hirveästi muiden koirien ja ihmisten suhteen. Vielä pari viikkoa sitten se ei välttämättä päästänyt lähelleen tervehtimään, nyt sujuu jo paremmin. Alussa se on vähän pidättyväinen ja haluaa haistella uudet tuttavuudet rauhassa, mutta tutustumisen jälkeen voi riehua ihan täysiä. Jotkut todella innokkaat aikuiset koirat sitä vielä jännittävät, mutta luulen että ego tulee kasvamaan koon kasvamisen yhteydessä. :)

Kiva oli nähdä erityisesti kasvattajia, mutta myös koiria. Hauska vertailla koirien ulkonäön samankaltaisuutta keskenään ja vanhempiinsa. Toisaalta erojakin on paljon. Hienoja haukkuja kaikki. Toivottavasti nähdään pian uudestaan.

Kuukausi elämää yhdessä

On kulunut nyt viisi viikkoa eli reilu kuukausi, kun haettiin pikkutäplä kotiin. Toisaalta tuntuu, että aika on mennyt nopeasti, mutta toisaalta ollaan kyllä ehditty puuhailemaan ihan mieletön määrä kaikenlaisia asioita ja se kasvun ja kehittymisen määrä on jotain ihan uskomatonta. Tänään aamulla Fantan oli taas pakko päästä syliin ja sain todeta, että kyllä se iso koiranroikale on. Naapurikin totesi, että pentu kasvaa ihan silmissä, enkä voi kuin yhtyä vaikka tuossa se on koko ajan silmien alla. Varsinkin kun se rötköttää mieliasennossaan selällään sängyllä kintut mahdollisimman pitkinä eri suuntiin, pituutta ainakin riittää koivissa!

Tein pienen kuvakoosteen kännykällä otetuista kuvista, niitä on taas puhelimen muisti pullollaan. Nämä ovat jonkinlaisessa aikajärjestyksessä.

Pikkupentujen leikkikoulussa

Me aloitettiin koulu tänään! Niin ne lapset kasvaa. Saatiin pikkuveljeltä kyyti Koirakoutsiareenalle, ja Fanta matkusti ekaa kertaa auton takakontissa koiraverkon takana. Meillä on toistaiseksi niin pieni auto itsellä, ettei sinne takakonttiin mitään koiria mahdu, mutta nyt oli laina-auto käytössä. Matka meni hyvin, vaikka jonkun verran piti kaltereiden takaa piippailla harmistuneena.

Luopumisharjoittelua

Leikkikoulussa lähdettiin ihan arkitottelevaisuuden alkeista liikkeille. Harjoitellaan perustaitoja, kuten kontaktia, ja sen jälkeen pennut saavat leikkiä hieman. Heti ensimmäisenä niinkin "yksinkertainen" ja "helppo" asia kuin kontakti. Kehutaan koiraa kun se kiinnittää ohjaajaan huomiota ja palkan saa tulla hakemaan ohjaajan luota. Fantaa tietysti kiinnosti kaikki muu enemmän kuin minä, vaikka pidin mitä ihmeellisempiä ääniä. Se on niin utelias ja olisi halunnut mennä muiden koirien luo. Kävi myös ilmi, etteivät nakit olleetkaan yhtään arvostettua valuuttaa koirakoulun hallissa, vaikka ulkoillessa ne ovat hyvin kelvanneet. Onneksi oli mukana jotain vielä parempaa eli kuivattua maksaa. Ensi kerralle pitää keksiä vielä joku suurempi herkku, jolla voitetaan Fantan uteliaisuus.

Kontaktiharjoitus meni meillä välttävästi, joten sitä treenataan kotona erityisesti. Varmasti sujuu paremmin, kun aloitetaan harjoittelu vähemmässä häiriössä. Toinen harjoitus oli luopuminen, joka sujui aika mallikkaasti. Sitä me ollaan treenattukin kotona. Fantaa selvästi ihmetytti kun se ei tajunnut, pitäisikö istua vai mennä maahan namin saadakseen. Pitikin vain odottaa kiltisti. Täytyy keksiä lisää vaikeusastetta kotona tähän.

Lopuksi vielä leikittiin alaskanmalamuutti- ja staffipennun kanssa. Leikkihetki oli tosi lyhyt, joten Fanta ei ehtinyt kunnolla riehaantua, ihan hyvä. Sitten rauhoituttumisharjoituksen kautta kotiin. Nyt on tyytyväinen ja uninen koira. Kävi myös hassu juttu, kun Fanta yhtäkkiä alkoi luottaa veljeeni ja kävi ihan tuttavalliseksi koirakoulun parkkipaikalla. Ilmeisesti vieras ja vähän jännittävä paikka teki taikatempun, kun yhtäkkiä pikkuveli olikin ihan vanha tuttu ja kaveri, vaikka aiemmin on pitänyt arastella niin ettei ole edes silittelyasteelle päästy.

Leikki on lasten työtä

Fanta sai pentupiiristä ystävän, saksanpaimenkoira Mantan.

Tässä ollaan jo vähän väsyneitä puolen tunnin juoksemisen jäljiltä ja leikki vaihtui hipasta lattiapainiksi.

Niskan päälle -taktiikkaa

Nukutaan, syödään, ulkoillaan, leikitään. Tässä järjestyksessä sujuu meidän arki. Fanta nukkuu tosi hyvin yöllä. Se on harvemmin meitä herättänyt vaikka nukkuukin sängyssä meidän kanssa, lellitty lapsi. Tänä aamuna huomasin, että se on oppinut myös herätyskellon, koska koira oli ensimmäinen joka pomppasi pystyyn kellon soidessa ja alkoi avustaa herätyksessä nuolemalla isäntäväen naamoja. Heräämisellä on kiire, koska ensimmäiseksi aamulla mennään ulos hädälle. Lähes aina Fanta on kiltisti pidättänyt yön yli, joten lähtemisessä ei sovi vitkastella.

Tällä hetkellä Fanta saa ruokaa kolmesti päivässä, Brit Caren pentunappulaa ja lisäksi jauhelihaa, piimää, rahkaa tai raejuustoa. Jauheliha maistuu aina, mutta nappulat vähän vaihtelevasti. Enemmänkin saisi syödä, mutta kyllä se pakkauksessa suositeltu määrä täyttyy nytkin. Voi olla että kokeillaan jotain muuta merkkiä seuraavaksi.

Ulkona liikkumisessa meidän pentu on saanut paljon rohkeutta viimeisen viikon aikana. Aikaisemmin se on arkaillut ja palella hytissyt pihalla, mutta nyt on alkanut uteliaisuus alkanut ottaa voiton. Niin kuin olen aiemminkin kertonut, asumme vilkkaan tien varressa ja siinä tulee helposti vastaan paljon pientä pentua hätkähdyttäviä asioita yhdellä kertaa. Tällä viikolla iltapissalla Fanta alkoi jopa haastaa leikkiä ja lumikin on muuttunut pakollisesta pahasta kivaksi aineeksi, jonne voi työntää naaman ja haistella. Vieraat ihmiset ja koirat kummastuttavat edelleen. Niitä ei hihnassa tarvitsekaan mielestäni tervehtiä, mutta olisi kiva jos käskystä voitaisiin moikata puolituttuja. Siinä taas yksi treenattava asia meille. :)

Tänään oltiin taas tutustumassa muihin koiriin Muppetissa, josta kaksi ylhäällä olevaa (kännykkäkameralaatuista) kuvaa ovat peräisin. Lämmettyään koirakavereille Fanta leikkii rajustikin, mutta alkuun vähän jännittää. Varsinkin muiden pentujen haukkumista tuo kauhisteli, vähän ääniherkkä kun on. Mutta loppuvaiheessa se murisi muiden mukana painiessaan. Muppetissa on ollut kivoja ja sopivan kokoisia painikavereita. Jos tyypit ovat liian isokokoisia ja tungettelevia niin silloin Fanta ei yleensä uskaltaudu leikkimään. Liian pienille taas Fanta saattaa olla liian raju. Nyt meillä on väsynyt pentu kotona ja isäntäväen kelpaa lähteä iltajumpalle salille. :)

Pienen (riiviö)koiran elämää

"Lenkillä" lumisessa maisemassa.

Tässä 12-viikkoisen Fantan kuulumisia, julkaisu vähän venähti. Nyt ollaan jo niin paljon vanhempia, 13 viikkoa.

Ollaan menty Fantan kanssa ekoja kertoja "ihan oikealle lenkille" hihnassa. Lenkki on suhteellinen käsite ja tarkoittaa jotain 1-2 kilometrin välistä, mutta jonkunlainen virstanpylväs sekin. Hihnassa eteneminen ei ole vielä mitenkään hallittua ja nättiä, mitä nyt voi kuvitella pienen vekaran kanssa. Välillä ollaan yli-innokkaina säntäilemässä eteenpäin, välillä taas jämähdetään pitkiksi ajoiksi ihmettelemään. En ole vielä keksinyt keinoa millä saisin vetämisen loppumaan, silloin kun tuo sille päälle sattuu. Onneksi ensi viikolla aloitetaan koirakoulussa, oletan että sieltä saadaan hyviä vinkkejä tähän.

Toimistokoira löytää leluja

Mitäs muuta, käytiin alkuviikosta keskustassa ja ilahdutettiin Tatua vierailemalla sen työpaikalla. Bussimatka keskustaan meni jo ihan hyvin, kun sitä ollaan treenattu aikaisemminkin. Hämeenkatu olikin aika jännä Fantan mielestä ja lisäksi oli kova pakkanen, joten ei oltu siellä kauaa. Toimistokoiraksi Fanta sopeutui hyvin ja alkoi leikkiä kaikella mahdollisella kunnes nukahti.

Viime viikon perjantaina käytiin ottamassa 12-viikkoisen rokotukset Reviirissä. Kaikkea olisi pitänyt päästä sielläkin tutkimaan heti ja hoitaja sai pusuja. Eli aika perusmeininki. Fanta ei koko piikkiä huomannut, kun oli keskittynyt syömään keitettyä broileria.

Fanta avustaa uuden ruokatynnyrinsä kokoamisessa.

Fanta on ilahduttanut meitä metkuillansa, sillä tylsäähän hänellä ei ole koskaan. Jos palvelijat eli minä ja Tatu eivät tarjoa tarpeeksi kiinnostavaa tekemistä, riittää Fantalla mielikuvitusta kehittää itse itselleen aktiviteetteja. Tässä ollaan oltu välillä vähän helisemässä, kun kaiken maailman pyhät ovat sotkeneet meidän tekemisiä ja säätkin on olleet sellaisia, että hyvä kun tarpeet on saatu toimitettua. Onneksi arki on vihdoin alkanut ja aletaan käymään koirakoulussa pentukurssilla. Lisäksi sain tänään kuulla, että päästiin 4-9 kuukauden ikäisille suunnatulle pentuagilitykurssille. En tiedä pitäisikö olla iloinen vai kauhuissaan, mutta sinne mennään sitten tämän kuun lopussa. :)

Ulkoilua joulupäivän aamuna

Joulupäivän aamuna käytiin pihalla ulkoilemassa ilman remmiä ja tuli näppäiltyä siinä ohessa aika monta kuvaa. Aurinko oli nousemassa, pakkasta -17 astetta ja utuinen ilma. Fanta sai päällensä uuden villapaidan, joka käytiin ostamassa jouluviikolla. Ostettiin niin iso kuin vain viitsittiin, mutta ei se kyllä enää kauan mahdu!

Se on vähän sääli, ettei meidän asuinpaikan lähellä oikein uskalla pitää koiraa irti. Lähellä on kyllä parikin koirapuistoa, mutta sinne ei ole rokotuksettomana vielä asiaa. Pitää siis lähteä autolla metsään, se on asialistalla heti kunhan uusi vuosi saadaan taputeltua. Tuolla maalla joulua viettäessä otettiin kyllä ilo irti Fantan vapaana juoksuttamisesta, harmi vaan kun oli niin kylmä ettei kovin pitkään voitu ulkoilla.

Maistan vähän tätä ruusunmarjaa.

Pönötyskuva, joka meidän joulutervehdyksessäkin nähtiin.

Fanta ihastelee maisemaa

Näihin kuviin, hyvää uutta vuotta 2015!

Sylieläin

Fanta 9 viikkoa

Fanta 11 viikkoa

Ensimmäinen joulu

Fanta näki ensimmäisen joulunsa - ja taas ollaan monta kokemusta rikkaampia. Paljon uusia ihmisiä, uusia ympäristöjä, uusia koirakavereita ja uusia herkkuja. Niistä oli meidän joulu tehty. Tällä kertaa aattoa vietettiin Tatun vanhempien luona Ypäjällä. Ajomatka sinne sujui jo kuin vanhalta tekijältä. Fanta nukkui lähes koko matkan. Autoilua on harjoiteltu pyhien aikana ahkerasti ihan käytännön syistä - on pitänyt vierailla milloin missäkin.

Ypäjällä odotti uusien ihmisten lisäksi myös Tatun vanhempien koira, Sissi-jackrusseli. Alkuun vähän jännitin, miten koirat mahtavat tulla toimeen keskenään, mutta niillähän sujui hienosti. Fanta oli ilmeisesti kerännyt ahkeran pentupiireissä käymisen ansiosta kilokaupalla rohkeutta, eikä se alun varovaisuuden jälkeen pelännyt aikuista koiraa ollenkaan. Sissi puolestaan oli todella mallikelpoisen kärsivällinen pentua kohtaan ja osasi leikkiä pienen kanssa sopivaan tahtiin. 

Alkututustumisen jälkeen koirat saivat ihan hyvät leikit aikaiseksi. Kokoa niillä oli suurin piirtein saman verran, mutta tottakai Fanta on ihan pikkupentu vielä ja se näkyy leikkityylissä. Sissi antoi kiltisti tasoitusta makaamalla välillä selällään lattialla Fantan pyöriteltävänä ja hammasteltavana.

Mulla ois tää lelu, leikittäiskö?

Terrieri näyttää vetämisen mallia.

Uudessa ympäristössä ihmisineen ja koirineen oli Fantalle sen verran paljon virikettä, ettei se oikein malttanut rauhoittua nukkumaan, vaikka selvästi väsytti. Lopulta se sitten kiipesi pienellä avustuksella nojatuolille turvaan ja sammui siihen. Uneen päästyään se veteli sikeitä useamman tunnin putkeen eikä herännyt edes ihan vieressä tapahtuneeseen joululahjojen jakamiseen ja avaamiseen. Kukaan ei tietenkään hennonnut herättää sitä avaamaan myöskään omia lahjojaan. :)

Nukuttaa niin paljon ettei jaksa herätä edes vieressä olevia jouluherkkuja syömään.

Fantalta jäi siis joululahjat aattona avaamatta, mutta puute korjattiin toki heti aamulla.

Fanta tutkii pakettiaan, josta löytyi pallo ja vähän nappuloita mielenkiintoa lisäämään. Vieressä on toinen joululahja, jota emäntä ei hankalan muodon takia jaksanut taistella paperiin.

Nää paperit on kivoja!

Anna paketti! (Tämän avaamisessa tarvittiin vähän ihmisapua.)

Paketeista kuoriutui pallo, Fantan kokoinen pehmolelutoukka ("kasvunvaraa") ja häränhäntä. Fanta oli tyytyväinen lahjoihinsa, vaikka Sissin lelut olivatkin ehdottomasti kiinnostavampia. :D

Hyvää joulua!

Fanta tuli taloon

Tässä se nyt on, meidän täpläkaverille omistettu blogi. Tarkoituksena on kirjoitella muistiinpanoja yhteisestä elostamme ja julkaista kuvia, jotka muuten jäisivät kameran muistikorttia täyttämään. Jakaa kuulumisia ja kirjoittaa ylös kokemuksia, jotka muuten ennen pitkää unohtuisivat. Tervetuloa lukemaan. 

Fanta täyttää huomenna jouluaattona 11 viikkoa ja perjantaina tulee täyteen kaksi viikkoa asustelua uudessa kodissaan. Tästä nopeimmat jo laskivatkin, että pentu tuli meille yhdeksän viikon ikäisenä. Paljon on ehtinyt tapahtua sen jälkeen, kun kannoimme uuden pilkullisen perheenjäsenen autoon Hyvinkäällä. Aloitetaan vaikka matkasta uuteen kotiin.

Eipä tiennyt Fanta, minne joutui kun luottavaisena tepasteli meidän perässä autolle uusi keltainen panta hihnoineen kaulassaan. Heti alkumatkasta uteliaisuus vaihtui huolestuneeksi ujellukseksi kun yhtäkkiä velipoikia tai muuta koiraperhettä ei enää näkynytkään missään. Hyvinkäältä Tampereelle ei kovin kauaan autolla motaria pitkin tarvitse huristella, mutta matkalle mahtui kyllä parit oksennukset, liekö syynä vastikään syöty ruoka vai autossa annetut namit. Lopulta väsymys voitti ja pieni koira nukkui tiiviillä kerällä sylissäni loppumatkan.

Ensimmäiset päivät on tutustuttu uuteen kotiin ja lähiympäristöön. Siinä on kyllä riittänyt pienelle pennulle ihmeteltävää ihan kiitettävästi. On rappukäytävää, hissiä, paljon vieraita ihmisiä, naapurinkoiria, autoja, lapsia, tietyömaata, hälytysajoneuvoja ja rekkoja. Parhaimmillaan kaikki edellä mainitut ovat vastassa yhdellä ovenavauksella. Yritä siinä sitten rauhassa tehdä pissat. :D Päivä päivältä on tullut kuitenkin onneksi rohkeutta lisää ja jos hyviä puolia haluaa hakea, niin ei ainakaan tarvitse lähteä kauas kokemuksia hakemaan. Mutta on tässä uudessa ympäristössä ollut aika paljon sulateltavaa.

Heti ensimmäisestä päivästä lähtien kävi selväksi, että omistamme erittäin lupaavan, joskin suurikokoiseksi kasvavan sylikoiran alun. Fanta tulee mielellään syliin tai kainaloon. Sänkyyn se meni melkein heti ensimmäiseksi kun uuteen kotiinsa pääsi. Varmasti olisi myös ensiluokkainen sohvakoira, mutta meilläpä ei ole sohvaa.

Nämä ensimmäiset 1,5 viikkoa ovat kuluneet aika pitkälti Fantalla oman kodin ympäristössä. Mitään pitkiä lenkkejä ei olla tehty, lähinnä vaan käyty seisoskelemassa ja hytisemässä pihalla pieniä hetkiä kerrallaan. Vaikka ulkoilut on minimissä, ollaan käyty vähän purkamassa energiaa ja tutustumassa muihin koiriin lähialueen pentupiireissä. Pikkuhiljaa kokemusten ja rohkeuden karttuessa tehdään pitempiä retkiä lähiympäristöön. Tavoitteena on kuitenkin saada Fantasta tyytyväinen kaupunkikoira.

Meidän yhteinen taival on vasta alussa, mutta uskon että tästä tulee hyvä! Toivottavasti myös pitkä. :)